Suomen kansallispuistot: 41 puistoa Lemmenjoelta Itäiselle Suomenlahdelle

Mikä kansallispuisto on

Kansallispuisto on luonnonsuojelualue, jonka perustamisesta säädetään erillisellä lailla. Luonnonsuojelulain (9/2023) 44 § asettaa kolme ehtoa: puisto voidaan perustaa vain valtion omistamalle maalle, sen pinta-alan on oltava vähintään 1 000 hehtaaria ja alueella on oltava merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä tai luonnontuntemuksen ja luonnonharrastuksen kannalta. Kolmas ehto erottaa kansallispuiston luonnonpuistosta: luonnonpuisto on tutkimusta ja luonnon omaa kehitystä varten, ja siellä saa liikkua pääsääntöisesti vain Metsähallituksen luvalla. Kansallispuisto on tarkoitettu myös kävijöille.

Sama laki kieltää kansallispuistossa kaiken luontoa muuttavan toiminnan (49 §): rakentamisen, maa-ainesten oton, ojituksen, kasvien ja sienten ottamisen, eläinten pyydystämisen tai häiritsemisen. Marjojen ja ruokasienten poimiminen sekä onkiminen ja pilkkiminen on erikseen sallittu (50 §). Jokaisenoikeudet eivät siis ole puistossa voimassa sellaisinaan; Metsähallituksen laatima järjestyssääntö (58 §) kertoo, missä saa leiriytyä, tehdä tulta ja pyöräillä. Tarkempi selostus on sivulla mitä kansallispuistossa saa ja ei saa.

Kaikki 41 kansallispuistoa

Taulukko on Metsähallituksen kansallispuistotaulukoiden mukainen (tilanne 31.12.2025), järjestys pinta-alan mukaan. Kunnat ovat Luontoon.fi:n puistoesittelyistä.

Pallas-Yllästunturin ja Pyhä-Luoston nykyiset puistot syntyivät vuonna 2005, kun vuoden 1938 puistoihin liitettiin Ylläs-Aakenustunturin ja Luoston alueet; Metsähallitus laskee niiden perustamisvuodeksi 2005 ja merkitsee alkuperäisen vuoden alaviitteeseen. Samaa tapaa noudatetaan tässä.

Pinta-alat: kolme puistoa on puolet koko pinta-alasta

Puistojen yhteispinta-ala on taulukon mukaan noin 10 180 km². Lemmenjoki, Urho Kekkonen ja Pallas-Yllästunturi vievät siitä 6 433 km², eli 63 prosenttia, ja kaikki kolme ovat Lapissa. Eteläisen Suomen puistot ovat pieniä: Uudenmaan neljä puistoa (Nuuksio, Tammisaaren saaristo, Sipoonkorpi ja osa Liesjärveä sekä Päijännettä) ovat yhteensä alle 160 km². Pieni koko ei tarkoita vähäistä käyttöä, päinvastoin: 56 neliökilometrin Nuuksio on kävijämäärältään maan kärkipuistoja, koska se on tunnin bussimatkan päässä Helsingistä.

Merelliset puistot (Selkämeri, Saaristomeri, Perämeri, Tammisaaren saaristo, Itäinen Suomenlahti) koostuvat suurelta osin vesialueesta; Selkämeren 917 km²:stä valtaosa on merta, ja puistoon tutustutaan veneellä tai yhteysaluksilla.

Perustamisvuodet: neljä aaltoa

Metsähallituksen taulukko näyttää, että puistot syntyivät sysäyksittäin. Vuonna 1938 perustettiin ensimmäiset neljä (Pallas-Ounastunturi, Pyhätunturi, Heinäsaaret ja Porkkala), joista kaksi jäi sotien jälkeen Neuvostoliitolle luovutetuille alueille. Vuonna 1956 tulivat seitsemän: Lemmenjoki, Liesjärvi, Linnansaari, Oulanka, Petkeljärvi, Pyhä-Häkki ja Rokua. Vuoden 1982 laki toi kerralla yksitoista uutta puistoa Helvetinjärvestä Tiilikkajärveen, ja seuraavana vuonna perustettiin Saaristomeri ja Urho Kekkonen. Sen jälkeen puistoja on tullut yksi tai kaksi kerrallaan: 1989–2000 yhdeksän, 2003–2017 kahdeksan ja 2022 Salla. Taustat ja riidat on koottu sivulle kansallispuistojen historia.

Kävijämäärät: 3,5 miljoonaa käyntiä vuodessa

Metsähallitus laskee käynnit elektronisilla kävijälaskureilla ja julkaisee ne vuosittain. Kansallispuistojen yhteenlaskettu käyntimäärä oli vuonna 2010 noin 1 958 500 (35 puistoa) ja vuonna 2025 noin 3 521 100 (41 puistoa). Huippuvuosi oli 2021: 4 017 700 käyntiä, kun ulkomaanmatkailu oli koronarajoitusten vuoksi vähäistä. Vuonna 2022 käynnit putosivat 12 prosenttia ja ovat sen jälkeen pysyneet 3,5–3,6 miljoonassa.

Suosituimmat puistot vuonna 2025 olivat Pallas-Yllästunturi (586 800 käyntiä) ja Urho Kekkonen (424 900). Koli oli neljäs (224 000) ja Repovesi kahdeksas (104 400). Koko vuosisarja ja puistojen järjestys ovat sivulla kävijämäärät 2010–2025.

Mitä puistossa voi tehdä

Luontoon.fi:n mukaan kansallispuistoissa voi retkeillä merkityillä reiteillä, pyöräillä sallituilla reiteillä, hiihtää, meloa, marjastaa ja sienestää, onkia ja pilkkiä sekä yöpyä telttailualueilla, laavuissa, autiotuvissa tai vuokratuvissa. Reittien pituus vaihtelee Itäisen Suomenlahden 1,6–4,2 kilometristä Etelä-Konneveden 0,3–86,7 kilometriin. Kolmessa puistossa (Nuuksio, Koli, Pallas-Yllästunturi) on luontokeskus aivan puiston kyljessä; Hossassa ja Oulangalla luontokeskus on reitin lähtöpiste.

Koirat ovat tervetulleita kytkettyinä, pyöräily on sallittu vain merkityillä pyöräreiteillä ja telttailu vain osoitetuilla paikoilla. Mitä laavu on ja missä puistoissa niitä on eniten, kerrotaan sivulla laavut.

Puisto-oppaat tällä sivustolla

• Pallas-Yllästunturin kansallispuisto – maan suosituin puisto, Hetta–Pallas-reitti ja Sammaltunturin puhdas ilma
• Urho Kekkosen kansallispuisto – Saariselän erämaa, Sokosti ja Luirojärven autiotuvat
• Nuuksion kansallispuisto – Haukkalampi, 12 maksutonta telttailualuetta ja luontokeskus Haltia
• Kolin kansallispuisto – Ukko-Koli, kaskiahot ja Herajärven kierros
• Repoveden kansallispuisto – Lapinsalmen riippusilta ja Ketunlenkki
• Oulangan kansallispuisto – Karhunkierros, Kiutaköngäs ja Oulangan kanjoni
• Saaristomeren kansallispuisto – Unescon biosfäärialue ja Korpoström
• Sallan kansallispuisto – uusin puisto, Iso Pyhätunturi ja Aatsinginhauta
• Hossan kansallispuisto – Värikallion kalliomaalaukset ja 130 järveä