Laavu: kiinteä hirsilaavu, kankainen loue ja havulaavu – mitä ne ovat ja missä niitä saa käyttää

Kolme laavua

Kiinteä laavu. Luontoon.fi:n mukaan retkeilyalueilla, kansallispuistoissa ja reittien varsilla on kiinteitä, yleensä puusta rakennettuja laavuja, jotka ovat hyviä tauko- ja ruokailupaikkoja ja sopivat yöpymiseen. Niissä on tiivis, sateelta suojaava katto ja tasainen puulattia, yksi sivu on avoin, ja laavun yhteydessä on usein tulentekopaikka polttopuineen, käymälä ja joki- tai järvivettä. Myös kunnilla ja yhdistyksillä on laavuja retkeilijöiden käyttöön.

Kankainen laavu, loue. Wikipedian mukaan loue on kevyt, pieneen tilaan menevä majoite, yleensä sisäpuolelta aluminoitua nailonia; koska se koostuu vain kankaasta ja naruista ilman etuseinää, se painaa noin kilon ja majoittaa neljä mukavasti. Louteen pystyttää puiden, keppien tai vaellussauvojen varaan. Se ei suojaa hyttysiltä, mutta pitää metsässä sateen ja tuulen poissa; avotunturissa suoja kovalta tuulelta ei yleensä riitä. Puhekielessä louevaatetta on 2010-luvulta kutsuttu myös tarpiksi. Luontoon.fi lisää: kankainen laavu on telttaa kevyempi ja edullisempi, mutta ilman nuotiota kylmempi, ja päiväretkellä se on verraton evästauon tuulensuoja. Lähes kaikki laavut ovat kipinöitä ja tulta kestävää materiaalia; telttalaavussa voi olla alaslaskettava etuseinä ja kiinteä pohja.

Havulaavu. Rakennetaan kiinnittämällä kahden puun väliin poikkipuu, sen varaan katto riu’uista ja päälle havut. Vanhassa eräkirjallisuudessa sitä kuvataan paljon, mutta Wikipedian mukaan nykyään se edellyttää metsänomistajan lupaa puunottoon, ja käytännössä sitä on pidettävä vain hätämajoitteena. Kansallispuistossa se on luonnonsuojelulain 49 §:n vastainen: puita ja niiden osia ei saa ottaa.

Missä laavuja on

Kiinteitä laavuja on kansallispuistoissa, valtion retkeilyalueilla, kuntien ulkoilualueilla ja pitkien vaellusreittien varsilla. Lukuja, jotka lähteet antavat: Hossan kansallispuistossa on 14 hirsilaavua ja viisi autiotupaa, ja niiden lähellä saa telttailla (ks. Hossa); Sallan kansallispuistossa viisi laavua ja kaksi kotaa, Kolmiloukkosen lammen laavut pysäköintialueen lähellä (ks. Salla); Karhunkierroksella laavuja ovat muun muassa Perttumakoski, Vasajängänoja, Venäänmutka, Päähkänänkallio, Purosuo ja Kumpuvaara (ks. Oulanka). Pallas-Yllästunturilla Luontoon.fi mainitsee laavuja, kotia ja tupia, Urho Kekkosen puistossa laavuja ja tulentekopaikkoja. Kunkin puiston laavut näkyvät Luontoon.fi:n puistosivun retkeilyrakenteissa ja kartalla.

Säännöt: kuka saa käyttää ja miten

Kiinteä laavu on yhteinen eikä sitä varata: tulija saa paikan, ja täyteen laavuun tehdään tilaa. Kansallispuistossa laavu on usein ainoa paikka, jossa leiriytyminen ja tulenteko on sallittu, koska järjestyssääntö rajaa ne osoitetuille paikoille (ks. kansallispuiston säännöt). Luontoon.fi:n retkietiketti pätee laavullakin: polttopuita käytetään säästeliäästi, tuohta ei revitä elävästä puusta, viimeinen poistuja sammuttaa tulen, roskat kuljetetaan pois, eikä vesistössä tiskata. Puiston ulkopuolella loue pystytetään jokaisenoikeudella tilapäisesti, mutta nuotio sen eteen vaatii maanomistajan luvan, ja maastopalovaroituksen aikana tuli on kielletty kaikkialla (ks. tulenteko retkellä).

Tuuli ja tuli

Laavu eroaa teltasta siinä, että se on ainakin yhdeltä sivulta avoin, ja perinteisesti sen käyttöön on kuulunut nuotio edustalla; Wikipedia mainitsee erityisesti rakovalkean, joka palaa pitkään ilman ylläpitoa ja lämmittää koko yön. Laavu pystytetään niin, että sen selkä ei ole suoraan tuuleen vaan noin 45 asteen kulmassa, jolloin tuuli tulee takasivustalta eikä pyöräytä savua sisään; Luontoon.fi muotoilee saman niin, että tuulen suunta on melko tarkalleen sivusta. Laavussa nukutaan jalat tuleen päin, koska niitä alkaa palella ensimmäisenä, ja tulta on aina vartioitava. Yksityiskohdat, makuupussi ja vahtivuorot, ovat sivulla yöpyminen laavulla.

Laavu vai teltta vai tupa

Vertailu on tehty perusteellisemmin sivulla laavu vai teltta; tuvat sivulla autiotuvat.