Yöpyminen laavulla: jalat tuleen päin, kipinämikko valvoo ja makuupussi tuuletetaan aamulla

Ennen pimeää: paikka ja asetelma

Kiinteällä laavulla paikka on valmis; louteella se valitaan Luontoon.fi:n ohjein: tasainen pohja ilman kiviä, juuria ja kuoppia, ei painanteeseen (viileä ja kostea), ei aivan rantaan (kylmempi kuin metsän suojassa), mielellään niin, että aamuaurinko osuu majoitteeseen. Laavu pystytetään Wikipedian mukaan niin, että sen selkä ei ole suoraan tuuleen vaan noin 45 asteen kulmassa, jolloin tuuli tulee takasivustalta eikä pyöräytä savua sisälle. Luontoon.fi sanoo saman lyhyemmin: tuulen suunta melko tarkalleen sivusta.

Polttopuut kerätään ennen pimeää. Tulentekopaikan puita käytetään Luontoon.fi:n retkietiketin mukaan säästeliäästi, pilkotaan tarvittaessa itse, eikä tuohta revitä elävästä puusta; jokaisenoikeudella kuivunuttakaan puuta ei saa ottaa toisen maalta. Puukko, tulitikut ja sytykkeet kuuluvat omaan reppuun. Vesi haetaan ennen pimeää, ja tiskaus ja peseytyminen tehdään kauas vesistöstä ja kaivosta: pesuvesi imeytetään maahan.

Tuli illan ja yön yli

Perinteisesti laavun käyttöön kuuluu Wikipedian mukaan nuotio edustalla, ja erityisesti yöpymiseen on käytetty rakovalkeaa, joka palaa pitkään vaatimatta ylläpitoa ja lämmittää koko yön. Edellytys on, että tuli on paikalla sallittu: merkitty tulentekopaikka tai maanomistajan lupa, eikä maastopalovaroitusta; varoituksen aikana laavuyö on ilman tulta tai jää tekemättä (ks. tulenteko retkellä). Luontoon.fi:n majoittumisohje määrää vahtivuorot: kipinämikko valvoo, ettei tuli pääse sammumaan ja etteivät tuli tai kipinät leviä. Lähes kaikki kankaiset laavut ovat Luontoon.fi:n mukaan kipinöitä ja tulta kestävää materiaalia, mutta makuupussi ei ole.

Makuupussi ja alusta

Luontoon.fi:n makuupussiohjeen kolme sääntöä laavuyölle. Ensiksi lämmöneristys on oleellisin asia: pussi valitaan yön odotettuun lämpötilaan, ja kylmässä kaksi pussia päällekkäin toimii ja tuulettuu hyvin. Toiseksi materiaali: keinokuitupussit ovat hyvin tulenarkoja, ja avotulen äärellä nukkuvalle on palosuojattuja pusseja; untuva on kevyt ja lämmin mutta paakkuuntuu kostuessaan. Kolmanneksi kosteus: ihminen hikoilee yössä pussiin keskimäärin puoli litraa, joten pussi tuuletetaan joka aamu säiden salliessa, ja sisälakana pidentää pesuväliä. Pussin pitää olla riittävän pitkä ja siinä pitää mahtua kääntämään kylkeä; lämpökaulus ja vetoketjun lämpölista pitävät lämmön sisällä. Alusta eristää lattiasta; kiinteän laavun puulattia on tasainen mutta kylmä.

Laavussa nukutaan Luontoon.fi:n ohjeen mukaan jalat tuleen päin. Pussi pysyy kuitenkin kauempana kipinöistä kuin jalkaterät: nuotio lämmittää, mutta ei saa olla niin lähellä, että kipinä putoaa pussille.

Yöllä

Laavu on yhteinen. Kansallispuistossa se on usein ainoa sallittu leiripaikka, ja Luontoon.fi:n retkietiketti pyytää ottamaan huomioon muut leiriytyjät, jotka voivat olla väsyneitä päivän retkestä. Käytännössä: tilaa tehdään tulijalle samalla periaatteella kuin autiotuvassa, jossa aikaisemmin tullut tekee tilaa myöhemmin tulevalle, ja hiljaisuus alkaa, kun ensimmäinen nukkuu. Lemmikit pysyvät kytkettyinä, laavulla myös yöllä. Mitä illalla tehdään ennen nukkumaanmenoa, on omalla sivullaan: iltaohjelma tuvalla ja laavulla.

Aamulla

Tuli sammutetaan retkietiketin mukaan niin, että viimeinen poistuja vastaa siitä: hiillos hiipuu, ja kun hiilet eivät enää hehku punaisina, kaadetaan varoen vettä, lunta tai hiekkaa. Makuupussi tuuletetaan. Roskat pakataan mukaan, ruoantähteitä ei jätetä, eikä laavuun jää tilapäisiä rakenteita; Luontoon.fi:n periaate on, että leiriytymisestä ei jää jälkeäkään. Seuraavalle jätetään puita pinoon, jos niitä on, kuten autiotuvassa.

Mitä mukaan laavuyöhön

Vertailu siitä, milloin teltta on parempi, on sivulla laavu vai teltta; kaikki laavutyypit sivulla laavut.